Summausta

Reissu alkaa olla ohi. Saattelin Vepen, Jullen ja Kassun asemalle, ja odottelen tässä vielä loppujen saapumista seuraavalle junalle. Aika siis vetää yhteen reissua.

Tämä Hänkän-pyöräily on ylivoimaisesti parhaiten suunniteltu reissu Hänkän-pyöräilyjen historiassa. Valmistelukokouksia ja foorumi keskutelua oli, Api keräili varustelistoja ja lainattavia varusteita. Reitti oli tarkasti speksattu, ruokapaikat ja kaupat tiedusteltu. Jopa tauotkin oli suunniteltu ja aikataulutettu. Ja mikä parasta, oli markkinointi onnistunut, kun mukaan saatiin peräti kuusi uutta nuorta pyöräilijää! Hienosti hoidettu! Kiitos Api!

Tämä oli huonoin reissu säiden puolesta. Kyllä yleensä on ilta tai puolikas päivä sateessa poljettu, mutta nyt poljettiin vuorokausi tai melkein puolitoista. Muutenkin oli aika tuulista ja synkkää. Onneksi pojat ehti ensimmäisenä ja toisena päivänä kokea sitä oikeaa Hänkän-pyöräilysäätä, kun poljetaan ilman paitaa helteessä.

Suomen Partiolaisten peruskirjan mukaan "Suomessa partion kohderyhmänä ovat 7 - 22-vuotiaat lapset ja nuoret, joiden toimintaa aikuiset ohjaavat ja tukevat". Itsellä ainakin oli "tukeva aikuinen" olo, kun poikien perässä Mäntyharjun vuoristoetapin mäkiä kiipesi ylös. Muuten nyt niin tiedä mitä tukea tällä reissulla olisi muka tarvittu. Api johti porukkaa hyvin, ja kundit hoitaa itsensä. Yhdessä tekemällä kehittyy ryhmätyökin saumattomaksi ajan saatossa.


Hienoa oli katsoa kuinka pojat maastopyörillä, lukitsemittomilla joustokeulilla ja leveillä kumeilla retkipyöräilevät lenkkareissa ja verkkareissa. Ei siis tähän reissuun ihmeitä varusteita näköjään tarvita. Onneksi hyvillä varusteilla voi vähän paikata huonoa kuntoa. :)

Kaikki jaksoivat tosi hyvin. Itseasiassa ainoa mistä huomasi, että reissu kävi poikienkin voimille, oli se, että kyselyt "montako kilsaa vielä seuraavaan taukoon/kohteeseen" tulivat tihenevässä tahdissa iltaa kohden. Kovimmille ehkä joutui Vepe, jolla oli aika leveät renkaat ja raskaat tavarat. Kertaakaan ei kuulunut valitusta, kertaakaan ei pyydetty taukoja. Uskomaton sitkeyttä!


Matka nopeutemmekin oli varsin hyvää luokkaa. Ei tänä vuonna mitenkään hitaasti tultu. Valtaosan aikaa pikkuteillä vielä ajettiin hyvinkin vapaassa ryhmässä, joten kova nopeus ei selity edes peesauksella. Tosin isot tiet mentiin turvallisuussyistä hyvinkin tiukassa muodostelmassa, ja alkoihan muodostelmassa ajokin sitten sujua. Harjoiteltiinpa vauhtiajoa ja telaketjun pyörittämistä lentokoneiden varalaskupaikalla.


Mukava oli porukassa mukana olla. Iloisia kavereita kaikki, ja huumoria riitti kaikilla pitkinäkin päivinä. Kiva nähdä, että toimarit on toimareita vuodesta toiseen. Sama meininki pojilla nyt, kuin meillä 20 vuotta sitten. 


Ensi vuonna uudestaan! Kiitos kaikille!