Jälkiviisastelua varusteista

V Hänkän-pyöräilystä on nyt kulunut kolmisen viikkoa. Reissu jää mieleen erinomaisesti onnistuneena, kaiken muun hyvän lisäksi myös välineurheilun näkökulmasta. Perussetti alkaa olla kohtuullisen hyvin hioutunut omiin tarpeisiin, mutta jotain pientä parannettavaakin vielä toki löytyy. Tässä otteita muistiinpanoistani, joita tein kun purin pakkauksia retken jälkeen.

Keittiö oli ylimitoitettu. Mukana oli kahteen pekkaan Trangian molemmat kattilat, vaikka yksi olisi hyvin riittänyt. Kaasuakin oli huolettomaan käyttöön - kaksi 230 gramman patruunaa, joista ensimmäistäkään ei ehditty töhöttää tyhjäksi. Lounasaikaan ei keitelty kertaakaan, ja muutenkin kokkailu jäi vähiin. Lämpimillä kesäkeleillä luultavasti pärjäisi ihan mainiosti minimalistisella vedenkeittosetillä mukavuuden sen kummemmin kärsimättä.

Pikakahvista tuli todettua sen verran, ettei kannata. Suomessa on oikeaa kahvia tarjoavia paikkoja niin tiheässä, että vain paatuneimman aamukahviaddiktin kannattaa tyytyä murulitkuihin.

Pakkasin taas mukaan liikaa naposteltavia. Yritänpä saada taottua kallooni, että Suomessa on kauppoja, kioskeja ja huoltoasemia, jotka ovat kesällä auki suht mukavasti. Niistä saa evästä.

Uuteen untuvamakuupussiin olin tyytyväinen, vaikka näille keleille se olikin hieman liian lämmin. Makuualustasta (Therm-A-Rest ProLite 4L) on annettava sama kommentti kuin vuosi sitten, eli raskas on, mutta vastaavasti myös mukava. Alusta on tarkoitettu neljän vuodenajan käyttöön ja onkin kesällä selkeää overkilliä. Harkinnassa on saman valmistajan uusi, ilmatäytteinen hipokevyt ja pieneksi pakkautuva patja, joka valitettavasti on myös hipokallis.

Ketjuöljynä oli Finish Line Cross Country, huomattavan tahmea kiisseli. Kestää erittäin hyvin sadetta, mutta tämä öljy turhan runsaasti ketjuun annosteltuna ja hiekkatie ovat sangen huono yhdistelmä. Tahnaa kertyi niin paksulti, että se alkoi lopulta haitata vaihteiden toimintaa. Täytyy ehkä harkita kevyemmän öljyn valitsemista. Sinänsä ei haittaa, vaikka sitä pitäisi lisätä joka ilta.

Olin varannut fillarin huoltotöitä varten mukaan parin kertakäyttöisiä lateksihanskoja. Ne toimivat hyvin kevyissä hommissa, mutta repesivät sisäkumia vaihtaessani. Ensi kerralla otan kunnolliset nitriilikumihanskat mukaan.

Kokonaan uudentyyppisenä vempeleenä kokeilin tänä vuonna kypärään kiinnitettävää taustapeiliä, joka näkyy tässä inhorealistisessa kuvassa. Letkan näkeminen peilistä helpotti nopeuden säätelyä vetovuoroilla, ja takaa lähestyviä autojakin pystyi sen kautta mukavasti väijymään. Peräpeili konseptina saa siis vilpittömän kannatukseni, mutta testissä ollut toteutus, CycleAware Reflex, jättää toivomisen varaa. Ovaalin muotoisen peilin koko vaikuttaa sopivalta, mutta taakse avautuva näkökulma turhan kapea. Hieman kupera peilipinta ja sen myötä laajempi näkymä olisi tervetullut parannus. Toinen, pienempi valituksen aihe on peilin aisa - se tuppaa vääntymään milloin mihinkin asentoon kun kypärän ottaa päästä, ja ajoon lähtiessä se on aina säädettävä uudelleen.

Sadekelin varustustakin päästiin kokeilemaan heti retken alkupäässä. Lämpimät, ilmeisesti talvikäyttöön suunnitellut kengänpäälliset (PRO Endure H2O) osoittautuivat vääräksi valinnaksi. Päällisten fleecevuori imi vettä kuin sieni ja niiden kuivattelu kesti sitten ikuisuuden. Jos jollain on toimiva, käytännössä koeteltu patenttiratkaisu tähän ongelmaan (kuivana pysyminen sadesään retkipyöräilyssä, vyötäröstä alaspäin), kuulisin siitä mielelläni.

Mukana oli vedenpitävät SealSkinz-sukatkin, mutta ne ovat liian paksut mahtuakseen mukavasti pyöräilykenkiini. Pääsin kuitenkin testaamaan kalvosukat yhdessä Feelmax-kevytjalkineiden kanssa Jyväskylän lätäköissä. Toimivat erinomaisesti; jalat pysyivät kuivina ja lämpiminä, vaikka kengät olivat läpimärät. Samoissa sateissa jouduin valitettavasti julistamaan vanhan, uskollisen HyVent-sadetakkini edesmenneeksi. Se vuotaa rankasti olkapäistä, joten nyt on edessä uuden takin speksaus ja hankinta.

Coolmax-aluspaitaa en pitänyt matkalla kuin nimeksi. Sen sijaan toinen ajopaita olisi ollut tarpeellisempi. Kelit suosivat koko retken ajan, joten kylmien iltojen varalle ottamaani lämmintä microfleece-puseroa en tarvinnut. Muuten vaatetus oli sopivaa ja sitä oli mukana oikea määrä.

Yleisempänä havaintona on todettava, että kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta keinokuitu haisee. Kirjaimellisesti. Viimeistään sitten, kun sitä on kyllästetty hiellä, pölyllä ja sateella parin päivän ajan. Varustetutka viritetään nyt hyvälaatuisten silkki- ja villa-asusteiden taajuuksille.

Luonnonkuitujen lisäksi kyttäilen orastavalla mielenkiinnolla riippumattomajoitusta, jota Jonttu demosi tämän vuoden pyöräilyllä. Riippumatto on mökillä todettu mukavaksi löhöilykapistukseksi, mutta retkeilykäyttöön en ole vielä sitä yrittänyt soveltaa.

Seuraavaa reissua varten lisään EA-pakkaukseen Bepanthenia tms. voidetta vaurioituneen ihon hoitoon. Arvannette syyn.