Lauantaina pääsimme liikkeelle valmiista aamupalapöydästä. Alku oli tahmea Mäntyharjun ja Ristiinan välisen "Vihreän kullan kulttuuritien" lyhyistä mutta tehtävistä ylämäistä johtuen. Matkalla Leijonan ketju alkoi jälleen nikotella. Suuntasimme Ristiinan K-raudalle, josta onneksi löytyi taskukokoinen CRC-purnukka. CRC:llä ja voimistelemalla saimme linkun taas notkistettua ajokuntoon. Jätskipysähdyksen jälkeen suuntasimme kohti Mikkeliä.
15-tien piennar oli kyllä hyvä ajettava, mutta liikenne oli kovin vilkasta. Siirryimme suosiolla rinnalla kulkevalle hiekkatielle kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Vähän sivummalla päätiestä ilma olikin paljon helpompaa hengittää. Hiekkatieltä pääsimme jo Mikkelin pyörätieverkostoon. Sen sekavuus poiki tarpeen tähystää välillä reittiä puhelimen navigaattorista, mutta löysimme lopulta torille. Ehdimme jo virittää pyörät nippuun ja istahtaa Amarillon pöytään, kun tarjoilija tuli ilmoittamaan että keittiössä on 40 minuutin jono. Emme lannistuneet, vaan siirryimme pari korttelia eteenpäin kiinalaiseen.
Ravittuna aloitimme seuraavan etapin kohti Haukivuorta. Navigaattori opasti reitin, jolla saattoi välttää muutaman kilometrin pätkän valtatie 72:ta ilman pidennystä kokonaismatkassa. Koska meillä oli hyviä kokemuksia valtatien välttelystä, päätimme kokeilla uudestaan. Se oli virhe – kiertoreitin viimeinen pätkä oli kapeaa, ajokelvotonta soratietä. Taluttamiseksi meni.
Seiskakakkosen varsi sen sijaan oli erinomaisessa kunnossa ja rullailimme kevyesti kumpuilevassa maastossa erinomaista vauhtia myötätuulen saattelemana. Liikennekin rauhoittui iltaa kohti. Haukivuoren AliC:ssa oli kova meno, yhteislaulu kaikui pitkin kylänraittia. Olivat kuulemma menossa saunaan ja putkaan. Täydensimme ruoka- ja vesivarastot S-marketissa, sekä nautimme paikallisista mansikoista.
Lähdimme viimeiselle etapille kohti Hänkkää kellon lähennellessä jo yhdeksää. Poljimme Pohjalahdentietä ja ihailimme ilta-auringossa kylpeviä maalaismaisemia. Pidimme myös lehmänrapsutustauon. Perille saavuimme kymmenen tietämillä. Ensimmäisenä suojauduimme paikallisilta ilmavoimilta, jonka jälkeen Vili lähti lämmittämään saunaa ja Viski ja Leijona alkoivat pystyttää laavua ja valmistaa illalliseksi kanawokkia. Puoliltaöin maha täynnä ja saunanraikkaana unta ei täytynyt kauaa odotella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti